Dodihii.

I'm back, twice as ugly.

Nyt on sitten käyty tutustumassa Dublinin yöelämään. Menin pieneen pubiin The Celt. Ei hyvää päivää... Koskaan aiemmin en ole nähnyt sellaista tunnelmaa pienessä paikassa. Ihmiset ovat niin lämminsydämisiä ja ystävällisiä... Huhhuh. Siellä alko soittamaan 3 hengen orkesteri irkkumusiikkia. Kaikki olivat samantien täysillä mukana. Itsekkin. Voi vaan sanoa että verrattuna vaikka johonkin Mikkelin pubiin, oli kuin olisi mennyt eri maailmaan. Suomalaiset ovat melko jäykähköä porukkaa Irlantilaisiin verrattuna... Ei juma. Jos täällä olisi kunnon talvi, niin voisin vakavissani harkita tänne jäämistä, niin täysin tää paikka on vajaassa viikossa valloittanut paikan sydämestäni.

Tapasin pari tyyppiä Bostonistakin perjantaina. Olivat ensimmäistä kertaa Irlannissa ja sanoivat ettei tule olemaan viimeinen kerta. Mukavia veijareita. Toinen osoitus vieraanvaraisuudesta, naapuripöydästä tuli joku kaveri kysymään että mistä ollaan kun englanti ei kuulostanut heidän murteeltaan. Kutsui sitten niiden porukkan istumaan meidät kaikki. Aivan mieletön paikka. Kävelin tuossa taannoin lihakaupan ohitse ja meinasin saada nauruhalvauksen. Paikan kyltis luki: "Real Family Butcher - Free range" Mietin siinä että onkohan tuo free range vauvasta vaariin ja mummokin kaupan päälle. Ei ehkä sitä mielleyhtymää hae, mutta sellaisen siitä sai...

Kävin hakessa vähän evästäkin siinä illan aikana. Myönnetään, McDonaldsissa. tilasin McSyvältä -purilaisen. Kääreissä tosin luki Whopper with cheese. Tuli jotenkin Pulp Fiction olo... Outoa. Oli mielenkiintoinen keskustelukin myyjän kanssa.
Minä: No ketchup, please.
Jaappanin kaveri tiskin takana: more ketchup, please.
Minä: NO ketchup, please
Myyjä: one ketchup.
Kaveri latoo kokoajan lisää sitä pirun ketsuppia tarjottimelle. Luovutin neljännen sanomisen jälkeen ja menin istumaan tarjotin täynnä ketsuppia. Ei ihme että ovat kovia kauppamiehiä, perkeleet. Sanot no more, ne kuulee one more...

Takasin Hostellille tultaessa onkin ambulanssi vastassa odottamassa valot päällä. Joku mimmi oli kännissä kaatunut portaisiin pää edellä. Jyrkät portaat ja yli 4m pudotus. Humalaisen tuuri oli pelastanut. Ei käynyt yhtään mitään sille... Veivät varmuuden vuoksi tarkastettavaksi... Jepsistä, kyllä oli niin rasittava reissu perjantaina että nousin vasta 7.30 illlalla aamiaista mätystelemään.

Tuolla hostellissa on melko monenlaista vipeltäjää. Joku italialainen kaveri paukutti jotain pientä afrikkalaista rumpua pari tuntia kun olin syömässä. Kokoajan samaa rytmiä, samaan monotoniseen tahtiin. Kaveri vaan tuijotti yhteen pisteeseen edessään... Mitähän sekään lie polttanut? Pari muuta kaveria Espanjasta polttelee pilveä siellä... Mukavia heppuja muuten ovat. Venäläiset pitivät vodka-bileet torstaina. Koita siinä sitten nukkua kun jumalaton venäjänpälpätys kuuluu oven takaa käytävässä... Nyt hommasin jo itselleni peitonkin. Ei maksanu ku 2€ respasta vuokrata... Koko vierailun ajaksi tosin, eli ei pitkässä juoksussa kovinkaan kallista.

Huomenna alkaa sitten hommat siel IBM:llä. Jänskättää vähän. Laittelen taas ensi viikolla lisää tekstiä jos ja kun jotain sattuu...