Tervehdys kaikille.
Vielä olen elossa ja tekstiäkin värkkään. Mistähän sitä aloittaisi. no vaikkapa alusta =)
Oli synkkä ja myrskyinen yö...
Eivaan, joulukuussa tuli käytyä katsomassa taas yhtä laulu- ja soitinyhtyettä. Oli ihan jees nähdä sitten toi Iron Maiden livenä Point Theatressa. Dickinson juoksee ympäri lavaa ja vetää kovaa ja korkealta. Mahtava meininki. Täällä ollessa tulee melko paljon käytyä kaikissa tapahtumissa. Yllättävää. Suomessa ei oikein ollut mahdollisuuksia moiseen.
Joulu.
Sitä alkaa oikeasti miettimään että mitä se juhla merkitsee itselle kun on viettänyt yhden sellaisen yksin. Paola oli Italiassa vanhempiensa ja sukulaistensa kanssa. Ei joulukuusta, ei kinkkua, ei jouluruokia, ei ystäviä, ei perhettä, ei sukulaisia,ei lunta. Muutama lahja mitkä lämmitti mieltä, mutta siihen se jäikin. Ymmärrän hyvin yksinäisiä ihmisiä jotka masentuvat juhlapyhistä. Hitto, ei sitä huomaakkaan mikä on tärkeää ennen kuin sitä ei ole. Onneksi nyt oli kyse vain yhdestä kerrasta.
Uutena vuotena Paola olikin jo tullut takasin Italiasta. Käytiin Paolan ja sitten Martinin&Silvanan kanssa syödä yhdessä espanjalaisessa ravintolassa. Siellä oli kyllä ihan miehekkäät annokset. Tilasin 'chunck of lamb' ja sain kunnon palan joka oli vielä luun ympärillä. Ei kuitenkaan ollut maailman parasta kun siinä oli ne kaikki jänteet vielä tallella... Lähdettiin sitten katsomaan menoa yhdelle pääkaduista. Nähtiin 4 rakettia. Siis 4,neljä, fyra,quatro... Halloweeninä täällä oli sellanen pauke että olisi luullut olevansa sodassa... Jepjep, ei kyllä paljoa vuoden vaihteelta tuntunut. ei luntakaan tai mitään... Bläh. Ei ollu kivaa...
Mitäs muuta? Niijoo, kävi melkolailla mielenkiintoinen tapaus tuossa viime kuussa. Paola läksi pihatieltä autolla aamulla töihin. Siinä oli sitten jonkun auton kulma kadulla hieman huonosti. Paola hipaisi sitä toista autoa. Satoi, niin huomasi selkeästi sen 3x3 cm alueen johon puskuri kosketti. Puhun nyt kosketuksesta, koska hyvä että auto edes liikkui kun osui. Noh, kaveri hyppää autosta ulos (oli siis odottanut siinä autossaan) ja nosti hirveän äläkän. Paola tarjosi kaverille kymppiä 'vahingoista' Knackerille (joiksi siis tämän tyylin irkkuja kutsutaan). Kaveri sanoo että hän haluaa paljon enemmän ja pyysi vakuutuspapereita. Paola antoikin ne. Soitti sitten töistä vakuutusyhtiöön että autoista puskurit koskettivat. Että jos toinen tekee jotain vaateita, niin tietävät että mistä on kyse. Kaveri oli jo soittanut sinne ja tehnyt kolari-ilmoituksen. Ei se vaatinut kuin 1192€... Ei hyvää päivää. Se yritti saada ihan urakalla rahaa että saisi korjautettua autonsa. Hmm. Paola oli hieman hädissään koska ei näistä irkuista tiedä mitä ne keksii. Se kuitenkin tiesi että missä Paola asui... No enivei, otettiin ennen ja jälkeen -kuvat paolan puskurista. Ennen ja jälkeen kun pyyhin sen jäljen pois puskurista =D Tulihan sieltä sitten ulkopuolinen tarkastaja katsomaan molempien autojen 'vahingot' viikon päästä.
Sillä oli melko ilmeinen taktiikka sillä toisella kaverilla. Seuraavana päivänä 'kolarista' oli laittanut lapun postilaatikkoon jossa pyysi soittamaan ja keskustelemaan tapahtuneesta. Eli melko helposti huomattava. Ensin pieni kohlu puskuriin, sitten pyydetään jumalattomia summia rahaa, jonka jälkeen vaikutetaan 'hyvältä kaverilta' kun tyydytään pienempään summaan rahaa ilman vakuutusyhtiöitä. Ja tässä tapauksessa toinen olisi valmis maksamaan ilahtuneena pienemmän summan kuin korvausvaade. Hehe, ei kaveri tiennytkään että Paolan isä on lakimies vakuutusyhtiössä =D En kyllä tiennyt minäkään, mutta sattuipa sopivasti. Eli saatiin toimintaohjeet kuinka toimia =)
Jees, tuli viime viikonloppuna käytyä seikkailemassa Dublinin ulkopuolellakin. Käytiin Malahidessa katsomassa yksi linna ja siitä jatkettiin Howth:iin jossa käytiin syömässä. Katsoin että onpas vekkulin näköinen nimi ruualla. Oli perunoita ja jotain jonka nimi oli Scollops. Otinpa sitten sen. Ihmettelin kovasti annoksen pientä kokoa. Melko vekkulilta maistui, mutta ei sitten selvinnyt että mitä se oli. Aloin kuitenkin epäilemään jossain vaiheessa että ei taida olla ihan mitään normiruokaa. Illalla sitten vasta monien tuntien jälkeen netistä katsoin että mitä se oli. Onneksi en aiemmin. Oli simpukkaa. Ei siis ostereita, vaan ihan simpukkaa. Oli vähän huono olo siitä tiedosta. Itse asiassa aloin aavistella kesken syönnin että on jotain mitä en halua tietää ja syöminen vaikeutui. Aloin siinä hokea itselleni mielessäni että tää on vain sianlihaa jossa on paljon läskiä... Irgh... Olipahan kokemus. En kyllä toiste ota samaa =)
Sieltä kun tultiin kaupunkiin, niin Paola kävi ostamassa apteekista kaverilleen särkylääkettä. Laitoin auton kadunvarteen ja aloin itsekkin nousemaan autosta kun huomasin edessä varsin mielenkiintoisen tapahtuman. Siinä oli lava-auto edessä, toisen rinnalla hätävilkut päällä ja laittamassa jotain nostosysteemiä auton katon ylle. Sitten huomasin toisen kaverin joka otti siinä kuvia nostettavasta autosta. Vinkkasin kaverin paikalle ja kysyin että saako tähän pysäköidä. Sano ettei ennen seitsemää. Kello oli puoli seitsemän. Kuitenkin oli reilu kaveri ja sanoi että ei saa ottaa autoa kyytiin jos en lähde autosta. Siinä kun jututin sitä kaveria, joka siis oli nostaja, tuli auton omistaja paikalle. Ne ei ollut ehtinyt nostaa autoa, niin selvisi varoituksella. Autoilija lähti siitä menemään ja lava-auto meni seuraavan viereen nostamaan sitä. Ne laittoi jotkut koukun tapaiset pyöriin ja kas auto nousi melko kevyesti. Helposti huomasi että kuka oli auton omistaja kun juoksi melko nopsaan kulmasta käännyttyään paikalle. Auto kuitenkin läksi matkaan kun oli jo ilmassa ja ne oli laskemassa sitä lavalle. Toki kuvia tuli otettua. Meinasin nauraa, mutten uskaltanut =)
Sunnuntaina käytiin kattomassa Trim:in linnaa. Tuttu Braveheart leffasta. Oli kuitenkin just ehtinyt mennä kiinni. Käytiin sitten luostarin raunioilla katselemassa. Ihan mielenkiintoinen reissu. Pitää mennä kyllä uudestaan kun se on auki.
Mutta nyt lähden puis töistä. Kirjoittelemisiin taasen.
